Uusi video ja luontokalenteri 2014.

AV-Lappi uusin revontulivideo tulee pian esille Pallas-Yllästunturin luontokeskuksiin. Teos on 15 minuutin mittainen ja sisältää upeita revontulivideoita tältä syksyltä ja viime talvelta. Revontulien lisäksi videolla näkyy kaunista lappilaista luontoa. Trailerin pääsee kurkistamaan täältä:

 

Olemme myös saaneet painosta uuden AV-Lapin seinäkalenterin. Kalenteri vuodelle 2014 sisältää upeita kuvia pohjoisesta ja ison A3 koon ansiosta kalenteri toimiin mukavasti vaikka tauluna. Kalenterin hinta on 15 euroa+toimituskulut. Kalenterin voi tilata alla olevan linkin kautta:

http://www.av-lappi.com/kalenteri2014/

Aurora borealis.

Otsikon mukaisesti revontulikuvauksia olimme jälleen tekemässä ja tällä kertaa cme:n innoittamana suuntasimme Sammaltunturiin, Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Komein purkaus oli mennyt jo aikaisemmin päivällä, mutta yleensä aktiivisuutta riittää vielä yöksi. Ilta alkoi synkissä merkeissä sillä kohde oli täysin pilvessä eikä vesisade lisännyt motivaatiota yhtään! Kurjuutta, mutta aikaisemmin tutkittu pilviennuste lupaili puolilta öin täysin selkeää. Tällä kertaa ennusteisiin oli luottaminen ja hitaasti pilvet valuivat kohti itää paljastaen samalla revontulien valon. Syksyn ajan olemme keränneet timelapse materiaalia ja tämä myrsky oli kruunu projektille.

Revontulet vahvistuivat lännestä ja kuvaaminen sai alkaa! Mahtavia muotoja ja paikoin komeita värejä omaavia revontulia tanssi taivaalla. Mahtava fiilis! Odotus palkittiin ja kuvaustyö jatkui suurella innolla. Välillä oli vaikea sommittella mihin suuntaan kuvausta suorittaisi, mutta tapahtumia oli niin paljon, ettei sillä juurikaan ollut väliä. Kuutamoa ei nyt ollut apuna, joten maisema oli todella pimeä. Välillä revontulien ollessa voimissaan oli maisemassa myös valoa. Eniten aktiivisuutta oli läntisellä taivaalla, mutta etelän puolella oli lähes koko yön todella nopeat ja sykkivät revontulet. Oli hurja seurata vauhdikasta sykettä! Välillä muutama pieni korona pyörähti päällä, mutta mitään isompaa koronaa ei tällä kertaa tullut.  Usean tunnin kuvaustyö jatkui aina puoli neljään aamua ja upea yö sai hienon päätöksen. Lammen rannalla sai otettua vielä loppupoltoista muutaman kuvan ja yö oli paketissa!

Mahtava yö ja upeat revontulet! Näitä lisää ja kyllä se talvikin saisi jo tulla 😉

Kamerakalusto: Canon EOS 5D mark III, 5D mark II, 7D ja 6D, Canon 24mm f1.4 L, Canon 16-35mm f2.8 L, Canon 17-40mm f4 L ja Tokina 11-16mm f2.8

Terveisin, Timo Veijalainen, AV-Lappi

 

 

Revontulien yö.

Viime yö oli upea revontulien näytös! Illalla kymmenen aikaan siirryimme läheiseen vaaraan pakoon usvaa, jota alkoi kertyä alamaihin. Se oli onnistunut valinta sillä usvaa ei lakialueelle tullut. Kosteaa silti oli ja linssiä sai pyyhkiä jatkuvasti. En kirjoittele nyt kovin pitkästi vaan lätkin muutaman kuvan esille. Yö oli upea ja revontulet kestivät pitkälle yöhön!  KLIKKAAMALLA ISO KUVA ESIIN!

Revontuliterveisin, Timppa, AV-Lappi

Revontulikausi alkaa.

 

Nyt se on taas käsillä. Öiden valvomiset, ennusteiden väijyminen (sää/revontuli) ja täydellisen hetken metsästys. Revontulikausi on siis virallisesti käynnissä! Aika voimakas on kauden avaus ollut. Netti pursuaa nyt kuvia revontulista ja varsinkin etelän kuvaajat ovat saaneet makeaa mahan täydeltä. Täällä Lapissa alkaa varsinainen pimeys vasta tehdä tuloaan, joten alkuyön revontulien bongaaminen on haastavaa.

Viikonloppuna piti olla jo jonkinmoinen tapahtumaketju taivaalla, mutta kovin oli hiljaista. Öitä tuli taas valvottua ja jotain pientä tarttui kennolle, mutta vielä ei päässyt ilakoimaan. Edellisellä viikolla oli onneksi ollut pari kovempaa piikkiä ja niistä motivoituneena energiaa riitti. Yllättäen mittarit hälyttikin tiistaina muutoksista. Luvut paukkuivat korkealla ja sopivaan aikaan eli alkuillasta. Se tietää yleensä puolilta öin elämää.

Pilvet valuivat tuskallisen hitaasti Kittilän ylle ja olin jo oikeastaan menettänyt toivon illan kuvauksia ajatellen. Olin pakannut jo repun kameran valmiiksi, niin päätin silti suunnata kohti syrjäistä metsälampea. Lännestä näkyi toivoa antava kirkas alue ja hitaasti, mutta varmasti pilvet liikkuivat pois. Tähtiä alkoi tuikkia taivaalla, mutta kovin oli kirkasta. Istuskelin lammen rannalla ja ajattelin, että ehkä tunnin päästä alkaa pimeys riittää.. Taivaalla näkyi pieniä riekaleita, jotka välillä hävisivät ja taas tulivat takaisin. Ajattelin niiden olevan pilvien jättämiä jämiä, mutta nopeasti alkoi taivaalle vahvistua kaari!

Tuli hoppu. Ajatuksena mulla oli ottaa kalastuskuvia revontulien kera ja valaistukseksi olin ottanut lyhdyn. Tämä meni heti kerralla pieleen. Kynttilä ei valaissut tarpeeksi ja lisäksi se oli viallinen, eikä suostunut palamaan. Sain alkuillan pari kuvaa lyhdyn kera, mutta kalastusidean jätin tällä erää sikseen. Pian revontulia liikkui monessa ilmansuunnassa ja sain juosta itseni hikeen, että pysyin perässä. Harmillisesti parhaat liekit olivat välillä suoraan yläpuolella ja objektiivin polttoväli ei riittänyt niihin. Halusin kuviin lampea ja maisemaa, mutta otin myös timelapsea uutta revontulivideota varten ja silloin suuntasin kameraa myös ylöspäin.

Yksi toive hiipi mieleen, koska kuutamo oli vielä puolikkaana. Jospa revontulikaari jossain välissä siirtyisi samalle suunnalle kuun kanssa ja saisin vielä mukaan heijastuksen lammesta. Tämä toive toteutui. Riemun hetki ja vaikka kuvassa ei ole isot revontulet, niin olen varsin tyytyväinen sisältöön. Näitä kuvia syksyltä odotan lisää! Oli erittäin onnistunut reissu ja nyt ei taas malta odottaa seuraavaa mahdollista purkausta!

Muistakaahan AV-Lapin facebook sivut! Sinne tulee aina päivitys, kun päästään revontulien kuvaukseen 🙂 https://www.facebook.com/Arktisetkuvaajat

Mahtavaa revontulikautta toivotan kaikille!

timppa

KLIKKAAMALLA ISOMPI KUVA NÄKYVIIN!

 

One night in Finnish Lapland

Revontulivideo on julkaistu ja nähtävissä youtubessa ja vimeossa. Varatkaa 8 minuuttia aikaa, laittakaa full screen ja äänet kaakkoon 🙂

Tässä linkit videoon:

Esimakua Revontulikuvaajien matkassa videolta.

Arktiset kuvaajat julkaisevat pian videon revontulikuvausretkestä Pallasjärvellä, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuvausajankohta oli tammikuu 2013. Meiltä on monesti kyselty minkälaisia ovat revontulikuvausretket ja siitä lähti alkuperäinen idea pienimuotoisen videon toteuttamiseen. Hienot puitteet ja upeat revontulet mahdollistivat kuvauksien onnistumisen yhden illan ja yön aikana. Kuvaustukikohtana meillä toimi Hietalahden autiotupa Pallasjärven rannalla.  Pian julkaistavan reilun kahdeksan minuutin videoon on tiivistetty retki alkumetreiltä aina aamuyön viimeisiin väsyneisiin sanoihin. Videon kruunu on upeat koko taivaan täyttävät revontulet! Pyrimme toteuttamaan revontulivideot mahdollisimman aidon ja luonnollisen näköisenä.  Toivomme, että jokainen voi nauttia tästä retkestä ja revontulista!

Koko video julkaistaan siis pian, mutta tässäpä hieman esimakua tulevasta videosta!

Revontulet videon kuvauksissa.

Syksy taittui talveksi

Monet muut hommat ovat pitäneet kiireisenä koko syksyn ja alkaneen talven. Omatoimiset kuvausreissut ovat jääneet vähemmälle ja se harmittaa syvästi. Nyt sain kuitenkin aikaa itelle, ihan lahjaksi voi sanoa. Tänään katselin mitä olen saanut syksyn ja alkutalven aikana kuvattua ja kasasin muutaman kuvan tänne katseltavaksi.

Syksy on talven jälkeen minun lempi vuodenaika. Nyt kerkesin vain ihmetellä, kun lehdet tippuivat puista ja vastassa oli pimeä hetki. Muutaman kerran samoilin metsissä, yksin ja yhdessä.

Loppusyksystä muutamat mukavat illat nuotiolla ja yllätysrevontulia. Ne piristi kummasti. Talven tulon saattoi jo aistia ja toiveissa on ollu upeat revontulien täytteiset illat. Muutama onnistunut hetki on sattunu vapaiden aikaan. Yhdellä reissulla taivas on täyttynyt kokonaan revontulista.

Nyt talvi on taas tullut. Mukavaa, saa laittaa metsäsukset jalkaan ja ahkion perään. Hiihtää hiljaisuudessa kuutamon valaistessa maisemaa. Alkaa taas olla aika herätä henkiin pakollisen kesän jälkeen. Toivottavasti se tarkoittaa lisää kuvausreissuja luontoon ja harrastuksien pariin..

Terveisin, Timppa Veijalainen

Pallaksen huomassa

Kävin samana päivänä jo kerran Pallaksella pyörähtämässä. Tuli viikolla sellanen olo, että on pakko päästä edes hetkeksi tunturiin. Pakkasin lumikengät ja kameran mukaan ja ajelin Pallakselle. Pallas ei pettäny tälläkään kertaa, ei meteliä, valkoset tunturit ja mikä parasta ei jälkiä missään. Tunturiviima oli vain seurana tällä reissulla ja se oli juuri sitä mitä lähin hakemaan. Kävelin kohti Palkaskeroa ja kattelin samalla miten hemmetin kaunis kansallispuisto on ja niin lähellä. Sinne voi koska tahansa mennä ilman mitään kummempia säätämisiä. Kävelin aika reippaasti, koska viima oli kylmä. Napsin muutamia kuvia matkan varrella, mutta se ei ollu tämän reissun pääasia. Kiersin Palkaskeron huipun ympäri ja töllötin vähä aikaa kaivavia poroja. Nyt oli rento olo, joten lähdin hipsimään kotiin.
Illalla oli viitteitä siihen, että yöllisellä taivaalla voisi olla elämää. Miikan kanssa soiteltiin ja molemmat päätettiin suunnata maastoon. Päivällä olin saanut ajatuksen, että vois joskus nousta Pallaksella avotunturiin ja kuvailla sieltä revontulia. Siispä suuntasin sinne. Lähtiessä kattelin jo kotipihalla, että pohjoisella taivaalla palaa himmeähkö kaari ja mielessä toivoin, että älä vielä syty. Pääsin pois sivistyksen valoista ja auton ratissa huomasin, että taivas on jo kovin aktiivinen. Mietin, että josko jäisin jo välille kuvaamaan, mutta en mie. Päätin nyt mennä Pallakselle, ku sitä kerran päivällä pähkäilin.

Pääsin viimein Hotelli Pallaksen pihaan ja taivas hohkasi vihreää. Vaihoin nopeasti untuvatakkia päälle ja laittelin kameravarustusta valmiiksi. Uusi Tokina pääsi nyt neitsymatkalleen revontulien maailmaan. Tokinan 11-15mm 2,8 oli hankittu juuri tätä varten ja koko alkutalven olin odottanut sen testaamista tositoimissa! Vilkasin vielä olkapään yli kohti Taivaskeroa ja huomasin, että hoppu tuli. Revontulet tanssi jo kohtuu iloisesti, joten lähdin kirjamellisesti juosten tunturiin. Lumikengät jäi auton takakonttiin. Päätin ottaa muutaman testiruudun tovin juostuani. Ilokseni sain huomata, että lankalaukaisin oli tehnyt lakon. Sen sai sulloa taskun pohjalle, romu mikä romu.

Jatkoin taivalta kohti Palkaskeroa, mutta otin suunnaksi lopulta Palkaskurun. Pitkin matkaa sai napsia ruutuja, koska revontulet oli todellakin aktiiviset tänään! Välillä makasin hangessa tai istuin. Pääasia, että näin etsimestä suunnan minne kuvaa tuli rajata. Oli huikean hienoa huomata, että pian koko taivas oli tulessa. Kaaria nousi pohjoisesta ja ne täytti taivaan yhdessä ja erikseen. Keskityin kuvaamaan ainoastaan revontulimaisemia. Jätin muun sisällön hakemisen seuraavaan reissuun. On kuitenki ollu pitkä tauko ku on viimeeks päässy kuvaamaan liekkejä.

Hetki hetkeltä revontulet voimistuivat lisää ja pian valotusajat laskivat aina 2 sek asti. Koko tunturimaisema valaistua hetkellisesti ihan ku täyden kuun aikaan. Ihmeellistä ja niin kaunista! Vaihdoin välillä paikkaa, mutta montaa askelta en kerralla päässy. Taivaskeron takaa tuli uusia aaltoja toisensa perään. Hemmetin hienoa! Jokaisen pitäis päästä kokemaan tämä edes kerran elämänsä aikana. Olen sitä varmaan toistanut useita kertoja, mutta se on totta.

Lopulta revontulet himmenivät ja muuttuivat sumuksi. Nopeasti liikkuvaksi sumuksi. Se ilmiö on mulle selvä merkki siitä, että suurin purkaus on ohi. Ei mulla mitään tieteellistä väittämää ole tuon todistamiseksi, mutta tämän ilmiön monta kertaa nähneenä uskalsin lähteä kotiin. Hienoakin hienompi ilta. Ajelin kotiin, enkä malttanu nukkua. Oli pakko purkaa kuvat kortilta ja käydä niihin käsiksi 🙂 Ihan kelvollista materiaalia sieltä löytyi ja tässäpä reissu alusta loppuun kuvien muodossa.

PS. muistakaa, että arktiset kuvaajat löytyvät myös facebook sivuilta: https://www.facebook.com/Arktisetkuvaajat

terveisin, timppa

Kuvauskalusto: Canon EOS 7D, Tokina 11-15mm F 2,8

Illan ensimmäisiä kaaria

Taivas alkaa syttyä tuleen.

Matkalla Palkaskurun laidalle.

Revontulit kaaret lisääntyvät.

Vauhdikas viuhka.

Taivas räjähtää.

Kaaret Pallaksen erämaassa.

Kiemurtelevat revontulet.

Koko taivas täyttyy revontulista.

Kirkkautta alkavaan kaamokseen.

Pienehkö korona alkaa lopetella esitystä.

Viimeisiä kynttilöitä ennen lopetusta.

Loppu häämöttää ja sumu alkaa ottaa vallan.

Vihdoinkin revontulimyrsky!

Koko talvi ollaan ootettu kunnollisia revontulia. Aika on kulunut seuratessa spaceweatheria ja auroras now -sivustoja.  Meillä on ollu uskomattoman huono tuuri. Aina kun isompia revontulia on ollu luvassa, taivas on ollu pilvessä tai aurinkotuulet on pyyhkässy ohi maapallon. Välillä ollaan myös nukuttu onnemme ohi.

Tiistai-ilta oli tarkoitus kuluttaa toimistotöiden parissa Sirkassa Timon luona. Tiedossa oli kuitenki mahdollinen geomagneettinen myräkkä, ja revontulisensorit oli hakannu koko päivän isoja lukuja. Siispä Miikakin tiesi ottaa kamerakaluston mukaan. Tokihan lämpimät vaatteet ja elintärkeä jalusta jäi kodin nurkkiin pölyttymään. Ilta oli pilvinen, joten täyttä varmuutta ei reiskojen näkymisestä ollu.  Tutkakuvien avulla nähtiin, että sää oli selkenemässä pohjosesta käsin, siispä Muonion suuntaan ajeleminen alko tuntua kiehtovalta ajatukselta. Kun käyrät näytti, että meneillään oli kuutosluokan revontulimyrsky, ei auttanu ko nykästä Timon volkkari käyntiin ja suunnata pohjosseen.

Muutaman pysähyksen jälkeen alko pilvisen ja selkeän taivaan raja löytyä. Pian Veitservasan jälkeisellä parkkipaikalla alko taivas osottaa elämisen merkkejä. Pilvien väistyessä paljastu todellinen tilanne, taivas täytty villisti juoksevista revontulista! Kahlasimme lumihangessa vähä kauemmas tiestä, ja otettiin ensimmäiset kuvat. Ensimmäinen piikki kesti yllättävän vähä aikaa, ja sen jälkeen taivaalla näky enää revontulisumua. Palattiin autoon, ja mietittiin että mitä sitä sitte tehhään. Lujasti uskottiin, että revontulet syttyvät vielä uuesti, joten jatkettiin matkaa vielä pohjosemmaksi. Lopulta auton keula pysähty Jerisjärven rantaan Kutunivan p-paikalle. Astuttiin ulos autosta, ja huomattiin että revontulia ei juuri näy. Vain etelän taivaalle oli parkkeerannu vihreää revontulisumua.  Tähtiä kyllä oli paljo ja helmipöllöki ”lauleskeli” kauempana. Jossaki vaiheessa pohjosen taivaalla alko kuitenki tapahtua. Synty himmeä haitarikaari, joka hohkasi punavihreää sävyä. Kuvat näytti ihan hyviltä kameran näytöltä, mutta esitys ei ollu mikään sensaatio.

Kuten aina revontulet pääsi yllättämään. Uskomattoman nopeasti länsitaivaalta nousi voimakas revontulipatsas, joka laajeni lähes koko taivaan kokoiseksi näytelmäksi. Oli muodostunu jo pieni paniikki. Ei tienny minnepäin kuvata. Miikan jalustaongelma oli ratkaistu huonoksi todetulla Velbonin videojalustalla. Pystykuvia sillä ei voinu ottaa. Hyvä että pystyssä pysy. Kuvia kuitenki saatiin. Ongelmia tuotti linssien nopea huurtuminen ja vähä väliä linssipintaa sai jynssätä puhtaaksi. Suoraan yläpuolellemme synty uskomattoman upea Korona-ilmiö. Revontulet kuhisi  ja muljusi hurjaa nopeutta, ja valokuvaajat ei voinu muuta ko huutaa ylistyssanoja ja yrittää paniikissa saada jotaki kennollekki. Oli upea tunne maata selällään ja katsella auringon aiheuttamaa, upeaa yöllistä näytöstä. Välillä tuntu että revontulet hyökkää päälle, ja välillä oli kuin olisi kiitäny avaruudessa valonnopeudella. Oijoi, tätä koko talvi, tai useampikin on odotettu. Revontulien voimakkuuden ansiosta valotusajat oli nopeita.

Kummallaki oli tullu mukaan tilanteeseen huonosti sopivat kengät, ja hangessa kahlaaminen kasteli sukat. Sormetki siellä viimassa jääty, mutta nämä oli pikkuvaivoja, ko pitkästä aikaa päästiin näilläki leveysasteilla ihailemaan oikeaa revontulimyrskyä.  Viimeksi vastaavia on näkyny taivaalla kymmenkunta vuotta sitte.  Revontulet jatko loimuaan ko puoli kolmen aikaan päätettiin lähteä takasi Levin valosaasteeseen. Pitkin matkaa auton ikkunasta pysty seuraamaan revontulien loputonta tanssia.

Kuvauskalusto: 2 kpl Canon 7D, Canon L 24mm f1.4, Canon L 17-40mm f4, Samyang 8mm f3.5

Seuraavaa myrskyä odotellessa Miika Sirkiä ja Timo Veijalainen