Olin tiiraillut sääpalveluita ja toiveissa oli pakkasyö ja sumuinen aamu. Tämä järjestyi varsin mukavasti heti viikon alettua. Säätiedote lupasi selkeää ja kylmää yötä ja sain järjestettyä itseni reissuun. Ajatuksena oli siis saada sumun valumista aamun ensimmäisiltä tunneilta. Tätä videomateriaalia tarvitaan tulevissa projekteissa. Ajelin Pallasjärvelle autiotuvalle yöksi, koska halusin suunnata Pallaksen maastoihin. Tarkoituksena oli herätä neljältä ja kiivetä tunturiin. Mikä mukavampaa, kuin yhdistää retkeily siihen samaan syssyyn. Tuvalla ei ollut ketään ja kämppä lämpisi mukavasti. Lämpötila alkoi tippua rapsakasti pakkasen puolelle ja toiveet sumuisesta aamusta kasvoivat.
Laitoin toisen rungoista ottamaan timelapsea iltaruskosta ja yön tulosta. Samalla huomasin revontulisumun vahvistuneen Pallasjärven yläpuolella. Pientä toivoa oli myös revontulien saapumisesta. Tuvassa lämmitellessä vilkuilin ikkunasta kehittyykö revontulet kuvattavaksi asti. Pian sain huomata, että on parempi viedä toinenkin runko pihalle. Hitaasti liikkuvat, mutta koko ajan kirkkautta keräävät revontulet on mukava tallentaa videon muotoon. Sallivat pitemmän valotuksen ilman, että revontulet palavat puhki. Nyt siis molemmat rungot keräsivät tunnelmia talteen. Välillä vaihdoin optiikkaa ja pakkanen tosiaan kiri! Lisää vaatetta päälle ja kuvaukset jatkuivat. Lopetin timelapse touhut sumun tuhratessa linssejä ja keskityin ottamaan yksittäisiä stillejä. Mukavat revontulet ja varsin komea tähtitaivas. Erityisesti tuvan suunnalta pilkottanut tähtitaivas oli lumoava. En malttanut mennä nukkumaan, vaikka neljältä soiva herätyskello kävikin välillä mielessä.
Lopulta vääntäydyin laverille, koska sumua alkoi olla jo vaivoiksi. Makuupussissa tarkeni vähän liiankin hyvin ja uni oli katkonaista. Pian puhelin pirisikin herätyksen merkiksi. Ylös ja ulos! Mukavasti heräsi raikkaassa pakkasessa. Mittari näytti mukavat -6 astetta. Odottelin tuvalla hetken, että aamu kirkastuisi. Pallaksen pihasta lähdin kiipeämään vielä kovin pimeässä ja tuumailin herätyksen olleen hitusen liian aikaisin 🙂 Noh, sama tuo oli kävellä tunturissa ympyrää ja odotella aurinkoa. Palkaskeron laidalla säikähdin turkasesti komean poron tölvätessä läheiselle harjulle! Mahtava sarvipää oli varmaan kiiman pauloissa, enkä kauaa jäänyt sitä häiritsemään. Mukavasti poseerasi tunturin laidalla ja sain otettua pari ruutua tunturin kuninkaasta.
Kävelin hiljalleen kohti Pallaskeroa ja alkoi se aamukin valaista maisemaa. Sumua ei vain ollut tarpeeksi ja siltä osin tämä kuvauskohde meni mönkään. Ei sen väliksi, oli sen verran mahtavan näköistä ympärillä. Alhaalla näkyvät suot ja aukeat olivat valkeana kuurasta ja kuntta rapisi kävellessä. Ensimmäinen kunnon pakkasaamu tälle syksylle! Kiertelin Pallaskeron laitaa ja söin aamupalan. Otin muutaman kuvan ylhäältä ja siirryin kohti alhaalla näkyneitä soita. Kiertelin jänkkää ja toivoin salaa törmääväni hirviin, mutta loistivat poissa olollaan. Otin alamailla muutaman kuvan, kunnes aurinko alkoi jo nousta korkealle. Oli aika suunnata kotiin, mutta olipa onnistunut reissu. Aina ei saa sitä mitä lähtee hakemaan, mutta tilalle voi saada muuta yhtä hyvää. Aina kannattaa lähteä patikoimaan tai retkelle, jos on mahdollisuus!
KLIKKAAMALLA ISOMPI KUVA!
terveisin, Timppa Veijalainen, AV-Lappi
Kuvauskalusto: Canon EOS 5D Mark III, Canon EOS 7D, Canon 70-200mm 2.8L, Canon 17-40mm 4.0L, Tokina 11-16mm 2.8
Arktiset valokuvaajat 