Kylmä kuvausreissu.

Olin tiiraillut sääpalveluita ja toiveissa oli pakkasyö ja sumuinen aamu. Tämä järjestyi varsin mukavasti heti viikon alettua. Säätiedote lupasi selkeää ja kylmää yötä ja sain järjestettyä itseni reissuun. Ajatuksena oli siis saada sumun valumista aamun ensimmäisiltä tunneilta. Tätä videomateriaalia tarvitaan tulevissa projekteissa. Ajelin Pallasjärvelle autiotuvalle yöksi, koska halusin suunnata Pallaksen maastoihin. Tarkoituksena oli herätä neljältä ja kiivetä tunturiin. Mikä mukavampaa, kuin yhdistää retkeily siihen samaan syssyyn. Tuvalla ei ollut ketään ja kämppä lämpisi mukavasti. Lämpötila alkoi tippua rapsakasti pakkasen puolelle ja toiveet sumuisesta aamusta kasvoivat.

Laitoin toisen rungoista ottamaan timelapsea iltaruskosta ja yön tulosta. Samalla huomasin revontulisumun vahvistuneen Pallasjärven yläpuolella. Pientä toivoa oli myös revontulien saapumisesta. Tuvassa lämmitellessä vilkuilin ikkunasta kehittyykö revontulet kuvattavaksi asti. Pian sain huomata, että on parempi viedä toinenkin runko pihalle. Hitaasti liikkuvat, mutta koko ajan kirkkautta keräävät revontulet on mukava tallentaa videon muotoon. Sallivat pitemmän valotuksen ilman, että revontulet palavat puhki. Nyt siis molemmat rungot keräsivät tunnelmia talteen. Välillä vaihdoin optiikkaa ja pakkanen tosiaan kiri! Lisää vaatetta päälle ja kuvaukset jatkuivat. Lopetin timelapse touhut sumun tuhratessa linssejä ja keskityin ottamaan yksittäisiä stillejä. Mukavat revontulet ja varsin komea tähtitaivas. Erityisesti tuvan suunnalta pilkottanut tähtitaivas oli lumoava. En malttanut mennä nukkumaan, vaikka neljältä soiva herätyskello kävikin välillä mielessä.

Lopulta vääntäydyin laverille, koska sumua alkoi olla jo vaivoiksi. Makuupussissa tarkeni vähän liiankin hyvin ja uni oli katkonaista. Pian puhelin pirisikin herätyksen merkiksi. Ylös ja ulos! Mukavasti heräsi raikkaassa pakkasessa. Mittari näytti mukavat -6 astetta. Odottelin tuvalla hetken, että aamu kirkastuisi. Pallaksen pihasta lähdin kiipeämään vielä kovin pimeässä ja tuumailin herätyksen olleen hitusen liian aikaisin 🙂 Noh, sama tuo oli kävellä tunturissa ympyrää ja odotella aurinkoa. Palkaskeron laidalla säikähdin turkasesti komean poron tölvätessä läheiselle harjulle! Mahtava sarvipää oli varmaan kiiman pauloissa, enkä kauaa jäänyt sitä häiritsemään. Mukavasti poseerasi tunturin laidalla ja sain otettua pari ruutua tunturin kuninkaasta.

Kävelin hiljalleen kohti Pallaskeroa ja alkoi se aamukin valaista maisemaa. Sumua ei vain ollut tarpeeksi ja siltä osin tämä kuvauskohde meni mönkään. Ei sen väliksi, oli sen verran mahtavan näköistä ympärillä. Alhaalla näkyvät suot ja aukeat olivat valkeana kuurasta ja kuntta rapisi kävellessä. Ensimmäinen kunnon pakkasaamu tälle syksylle! Kiertelin Pallaskeron laitaa ja söin aamupalan. Otin muutaman kuvan ylhäältä ja siirryin kohti alhaalla näkyneitä soita. Kiertelin jänkkää ja toivoin salaa törmääväni hirviin, mutta loistivat poissa olollaan. Otin alamailla muutaman kuvan, kunnes aurinko alkoi jo nousta korkealle. Oli aika suunnata kotiin, mutta olipa onnistunut reissu. Aina ei saa sitä mitä lähtee hakemaan, mutta tilalle voi saada muuta yhtä hyvää. Aina kannattaa lähteä patikoimaan tai retkelle, jos on mahdollisuus!

KLIKKAAMALLA ISOMPI KUVA!

terveisin, Timppa Veijalainen, AV-Lappi

Kuvauskalusto: Canon EOS 5D Mark III, Canon EOS 7D, Canon 70-200mm 2.8L, Canon 17-40mm 4.0L, Tokina 11-16mm 2.8

Pallasjärven jäällä

Taas alko päivällä kutkuttaa ajatus revontulien kuvaamisesta ja asiaa ei helpottanu aktiivisuuden kohoamista huutavat mittarit. Mitään spektaakkelia ei ollu luvassa, mutta jotaki kuitenki. Paikkaa revontulien kuvaamiselle en päivällä osannu päättää, joten kävin välillä pelailemassa sählyä ja samalla mietiskelin minne suuntaan. Alko kuitenki kiinnostaa saaha taustalle tunturia ku viime kuvauksissa paikka oli tavallaan pakon sanelemaa. Kuutamo oli heräilly kans henkiin ja sen tuoma valo kaipaa ympärille muotoja, muutaki ku puita. Lähin ajelemaan yksin kohti Pallaksia, mutta vasta matkalla päätin mennä Pallasjärvelle. Matkan aikana kurkistelin taivaalle ja kyllähän siellä jotain näky. Heikko kaari kilpaili kuutamon kanssa kumpi saa näkyä enemmän. Tällä erää kuutamo vielä korjasi potin.

Vajaan tunnin ajelun jälkeen mie olin jo Pallasjärven rannalla. Laitoin kameran valmiiksi autolla, koska mitä vähempi nysväystä jäällä sen parempi. Oli nimittäin suhteellisen pureva tuuli. Pakkasta oli -7 astetta, mutta järven selkää pitkin puhaltava tuuli puri sormia ilkeästi. Pallasjärvi on siitä hyvä kohde, koska valosaastetta ei ole. Lommoltunturi nousee vieressä ja Pallastunturit hieman kauempana horisontissa. Tosi hyvä nopean reissun kohde. Kuutamo möllötti sopivasti Lommoltunturin laidalla ja taivas oli täysin selkeä. Kahlailin järvelle ja sain huomata, että lumen alla oli runsaasti vettä. Kovat tuulet oli pakannu pinnalle pienen hankikannon, mutta ei se ihmistä kestäny. Peitti pannahinen vain uhkureiät. En viittiny kahlata kovin pitkälle. Olin jostain syystä vetäny jalkaan normaali Naalien sijasta lyhyemmät saappaat.

Aika pian kuvauspaikan löytymisen jälkeen alko revontulet vahvistua. Ei vain liiaksi, mutta sopivasti kuitenki. Son kumma ku on koko talven kiertäny kuvailemassa revontulia, mutta aina ko ne syttyy, niin sitä innostuu. Taas sai häärätä ko pikku poikana.  Ei ollu edellistä myrskyreissua vastaavia piikkejä. Kuutamo vielä söi parasta terää, jopa voimakkaistaki revontulista. Kuutamo helpotti tarkentamisen tuskaa, mutta valotusajoilla sai jonku tovin pelata. Kultainen keskitie lopulta löyty ja aloin kuvata. Olis mukava ko joku lähtis aina malliksi reissuun. Revontulikuviin tekis mieli keksiä uusia tuulia ja varsinki ihmisten tekemisiä olis mukava saada kuviin. Multa puuttuu vielä yltiöromanttinen nuotiorevontulikuva. Olen tuumaillu, että siihen sais olla iso purkaus auringosta ja mielummin syksy. Peilityven lampi tuolla jossaki, retkeilijä nuotiolla tai vaikka useampiki ja ruska tietysti.

No, kuvailin kohtuullisen kauniita revontulia ja ajattelin itekki käyä kuvissa pyörähtämässä. Yritin kurkotella kuuhun ja välillä kiittelin revontulia hienosta esityksestä. Mukavaa se on touhuta tuolla luonnossa. Siellä viihtyy kummasti kiire viikon jälkeen. Tuota 7D:n iso herkkyyttä sietää vähä kiitellä. Aikasempi runko 30D ei tuottanu edes 800 herkkyyksillä kelvollista kuvaa. Nyt saa mukavasti valotusaikoja pudotettua lisäämällä ronskisti herkkyyksiä. Yllättävän hyvin toimii myös tuo 17-40 L F4, vaikkei mikään valovoimaisin putki ole. Kyllä sitä joutuu pian investoimaan hitusen laajempaan putkeen, mutta toistaseksi tuolla on menty revontulien perässä. Ei ole helppoa olla köyhä valokuvaaja, ku aina keksii jotaki ostettavaa.

Otin vielä muutaman kuvan ja söin evästä. Kurja tuuli vaivasi edelleen. Ei muuten, mutta näpit jääty. Päällä sai olla paksut housut ja untuvatakki. Untuvatakkia suosittelen jokaiselle, joka vähäki enemmän talvipakkasilla kuvaa.  Hitaasti alko revontuletki hiipua tältä yöltä ja suuntasin autolle. Odottelin vielä tovin autolla. Söin leipää ja kattelin tähtitaivasta. Kotimatkalla auton lisävalojen keilaan ilmesty pullea supikoira. Ei se meinannu millään päästä penkan yli ja pysäytinki auton, jotta kaveri sai rauhassa kiivetä metsän suojaan. Kurkistelin vielä ikkunoista matkan varrella, mutta revontulet oli tältä yöltä nähty. Ainakin minun osalta. Jeriksen tiellä vielä ravasi toinenki maakari, nimittäin kettu. Sillä ei ollu vaikeuksia päästä penkan yli.

Pikareissu, mutta teki hyvää. Ulkoilmaa ja revontulia.

Kalusto: Canon 7D, Canon 17-40mm F4 L

revontuliterveisin, timppa veijalainen